Pelit, pelaaminen, pelien tekeminen, niiden live roolipelaaminen eli larppaus, jossa pelaajat eläytyvät kuvitteellisiin hahmoihinsa pukeutumalla ja käyttäytymällä hahmonsa tavoin. Kaikki eivät tätä ymmärrä, kuinka tietokoneen äärellä voi istua tunnista kahteen päivään pelkästään nukkumalla välissä muutama hassu tunti ja syömällä pikaruokaa tai jotain muuta, esimerkiksi kaupan mikro aterioita, koska tottahan se on, ne on helppo valmistaa joten ei tarvitse kauaa aikaa erakoitua tietokoneelta. Eikä tätä tarvitsekaan ymmärtää, se on heidän harrastus, samalla tavalla kuin joku voisi aivan hyvin ratsastaa päivittäin tunnista kuuteen tuntiin, it's fine.

Muistan kuinka kaikki alkoi minulla. Vanhemmillani ei ollut tietokonetta ja se hankittiin vihdoin ja viimein, jotta voin pelata pelejä tietokoneella, tosin olin tuolloin muistaakseni 10 vuotias, joten pelasin pelejä joissa ei internettiä tarvittu. Sitten se tapahtui, talossame pystyi alkaa pelaan pelejä netissä... noh ei nyt ihan, nimittäin hankimme modeemin. Kyllä, moodemin, tällä kun erehdyit olemaan muutaman tunnin netissä, oli puhelin laskut mukavan suuruisia + jos joku nosti lankapuhelimen luurin, netti katkesi. Oh dear god, what have you done to me. Tuolloin sain tietää pelistä nimeltä Action Quake 2. Se oli räiskintäpeli, todella nopea tempoinen peli ja pystyi ilmaiseksi pelaamaan ja milloin halusi, mutta ongelmana oli että tähän tarvittiin laajakaistaa, jotta peliä voi pelata muiden kanssa onlinessä. Ja siitähän se ruinaus alkoi..

Muutamaan otteeseen ruinasin laajakaistaa: "Mutta kun se on kuukausimaksulla ja saa olla netissä niin paljon ku lystää" jolloin vastauksena tuli yleensä: "Noh katsotaan jos se joulupukki tois" <-- Are u kidding me??

Mutta sitten se tapahtui, 8-9 luokalla, laajakaista saapui ja dataaminen oli vasta alkamassa. Herranjumala, kuinka netissä saattoi istua aluksi sen 4 tuntia päivässä ja lasku oli aina sama! Huhhuh :D Tosin ensin vain pelasin tätä Action Quake 2 ja Habbo hotellia..

Jossain vaiheessa sitten ostin itselleni Counter strike 1.6 ja sitä aloimme kavereiden kanssa pelaamaan. Kauaa ei kyllä sitä jaksanut pelata, kun se oli erilainen kuin tämä AQ2, joten se lopahti. Kunnes joku kaunis päivä joku mainitsi, että hän on alkanut pelata peliä nimeltä World of Warcraft (<3) ja niin kuin varmaan kaikki on kuullut, että wowi vie elämän, niin kyllä jos nuorena sen pelin aloittaa. Ja minähän aloitin. Seuraava päivä WoWin oston jälkeen, jostain kumman syystä pukkasi minulle kuume, enkä päässyt kouluun. Pff niin varmaan, addikti mikä addikti. Vanhempanikin ihmettelivät, että jaa tuolla tavallako sitä paranee että koneella istuu päivät pitkät. Noh todellaki, miten muutenkaan. Ja näin alkoi kierre (kuulostaapa narkkarilta "alkoi kierre") päivä päivältä sama -> aamulla ylös ja kouluun, koulusta niin nopeasti kotiin kuin mahdollista ja yö myöhälle pelien pelaamista. Vähitellen sitten aloin kokeilemaan kaikkia uusia pelejä ja etsimään sitä mieluisinta, mutta loppujen lopuksi päädyin pelaamaan vähän kaikkea.

Tarkoitukseni oli tähän tekstiin kertoa peleistä ja pelaamisesta, mitä pelaan ja näin, mutta ajattelin nyt vähän selventää omaa taustaa peleistä ja pelaamisesta. Nykyäänki vielä pelaan, mutta ei sitä enään niin paljoa pelaa kuin ennen, koska töissä käyn ja parisuhteessa elän, niin on muutakin tekemistä kuin pelkkä pelaaminen. Tällä hetkellä peleinä taitavat pyöriä edelleen jonkin verran tämä World of Warcraft, League of legends (googleta, se on ilmainen), Diablo 3. Jotenkin muut pelit ovat hiipuneet kun suosio on laskenut, niin ei ole niin paljon pelaajia, kuin esimerkiksi wowissa, taitaa olla noin 11-12 miljoonaa pelaajaa.

Anyway, jos tykkäsit stoorista, kommentoi tai jotain iha whatever :D Palaamme asiaan pian, ellen ole löytänyt uutta peliä ja kaivellut sisäisen nörtin ulos ja ottanut lopputilin töistä. Just kidding. Peace out!