Hyvää sunnuntaita kaikille! Ei kyllä malta odottaa, että pääsee töistä kotio, kun olen tässä pelaillut Diablo 3:sta nyt muutaman päivän ja kävin sitten yks päivä ostamassa lisäosan: reaper of soulsin, hitto se on kyl hyvä!

Noh mutta itse asiaan. Viime postauksessa avasin teille vähän ovia elämääni, mutta en liikaa. Eihän sitä nyt kaikkea kuitenkaa julki passaa tuoda ;) Mutta kuitenkin ovien availu on ollut tuttua hommaa jo ennestään, kun piti niin sanotusti tulla ihmisille ulos kaapista. Helppoahan se ei kaikille ole, ystäville ja kavereille on ehkä paljon helpompaa kertoa, kuin omalle perheelle ja sukulaisille. Muistan kuinka päätin pienessä viini humalassa kertoa muutamalle kaverilleni ensin ja yhden vastaus oli kutakuinkin: "No oonhan minä jo sen melkeen koko ajan arvannu" joten eipä mitään suurempia paineita ollut kavereille kertoa tästä. :D

Lähinnä ajatus siitä, kuinka täysin random ihmiset esimerkiksi baareissa tai ihan sama missä, mutta yleensä humala tilassa saisivat tietää ja mitä siitä seuraisi, pelotti aluksi. Mutta kun kaverit ja ystävät olivat tukemassa ja vierellä nii eipä siinä sit mitään hätää ollut.

Vanhemmilleni oli hiukan vaikeaa kertoa, koska emme muutenkaan yleensä puhu tai puhuneet tällaisista asioista niin avoimesti tai ylipäätään oikeen mistään. Aloin harkita kertomista silloin kun tutustuin nykyiseen ukkooni ja olin päättänyt muuttaa hänen luokseen vanhempien luota. Aloitin vihjailun aikaisessa vaiheessa "Meen yöksi taas tuonne "kaverin" luokse" ja jossain vaiheessa sanoin "Muutan "kaverin" luokse sen pieneen yksiöön niin helpottuu vuokran maksu yms, nukun varmaan sohvalla."

Noh sitten tuli aika kun muutin sinne = otin vain vaatteet mukaani :D Äidille sanoin sitten että: "Pitäs sanoa yks juttu ja se liittyy tähän kun seurustelen"

No hän totesi siihen: "Liittyykö se tähän poikaan" eli äiti oli jo alkanut aavistella asioita itse joten se helpotti tilannetta. Lopuksi hän sanoi kuitenki että minun elämänihä tämä on että omat päätökseni teen yms.

Isukki olikin vähän vaikeampi tapaus. Kerroin hänelle kuinka seurustelen ja aloin mennä yhä vaikeammaksi. Totesin lopulta että kun se ei ole tyttö vaan poika kenen kanssa seurustelen, että älä nyt järkyty. Tottakai hän järkyttyi ja aluksi emme oikein puhuneet siinä mitään ja oli vähän kiusallista, mutta jo seuraavana päivän tuli soitto että rakastavat edelleen samalla tavalla kuin ennenkin. :)

Vaikka kuinka vaikeaa se onkin kertoa läheisille ihmisille asiasta, se kannattaa. Saa ison kiven vieritettyä pois sydämmeltä ja olla paljon vapaampi. Nykyään minulle on ihan sama kuka saa tietää, ei ole heidän elämänsä ja jotka sen ottavat järkytyksenä, niin sitten ottavat. He eivät menetä siinä minua, ennemminki he menettävät itsestään ison osan jos alkavat käyttäytyä lapsellisesti.

On monia asioita joihin suhtaudutaan vääräällä tavalla, kaikelle täytyy antaa mahdollisuus, koska jos negatiivista palautetta saa jatkuvasti, se kyllä näkyy sitten jälkeen päin.

Tässäpä tätä asiaa taas tulikin, lisää sitten ensi kerralla :) Kiitos jo etukäteen ja kumarrus sitten jälkikäteen. Peace out!