"Kun olet aikuinen niin ymmärrät nämä asiat...Sitten aikuisena sinäkin tiedät mistä puhutaan" <--- eieieiei, miksi sen pitää mennä melkein AINA noin? Että kun on vanhempi niin tajuaa "kaiken".

Ei se vaan ole niin. En ymmärrä miksi ihmisten pitää piilotella asioita tai salata asioita lapsiltaan tai lapsenlapsiltaan, koska eikö se ole velvollisuus vanhemmilla ja isovanhemmilla opettaa se lapsi ja lapsenlapsi oikealle polulle ja minkälaista täällä maan päällä nykyään asiat ovat tai menevät. Ja jos se ei ole velvollisuus, niin asioista voi puhua.

Minua itseäni häiritsee ehkä hieman kun meidän suvussa ei oikein mistään asioista puhuta ja kun joku puhuu niin sillä sekunnilla asiaa käydään läpi hetki ja sen jälkeen vaihdetaan johonkin "kivempaan" aiheeseen. Esimerkiksi kun minun poikaystäväni on mukana käymässä vanhemmillani, niin he toki juttelevat ja tulevat toimeen niin kuin heidän pitääkin. Mutta auta armias jos minä menisin suvun ja vanhempien kesken juttelemaan homoudesta tai muusta seksuaali asiasta heille, joka on todella oudon kuuloinen heidän korviin... Eiei, piru irti tai sitten aihe vaihetaan taas johonkin todella mukavaan.

Pakko mainita tähän väliin että on todella hienoa että oliko se nyt Irlanti, hyväksyi homoavioliitot! :) hienoa!!

Mutta te ikinen joka luette tätä ja tunnette sisällänne, että jotain on jäänyt kertomatta tai jostain asioista on jäänyt puhumatta joidenkin teidän rakkaiden ihmisten kanssa, niin ottakaa asia esille. Sitä on aivan turha pidätellä sisällänne. Kaikesta on parempi aina puhua, joko etukäteen tai sitten jälkeenpäin, mutta puhumalla ne asiat selviää.

Minä olen elänyt itse koko elämän hiljaisuudessa, jos puhuin niin ystävilleni, mutta vanhemmilleni ja sukulaisille puhuminen... eip, en osaa sitä koska sitä on aina oltu hiljaa ja kyllähän sitä sanotaan että "meille voit aina kertoa kaiken" mutta se vaatii myös sen kysymyksen "onko kaikki hyvin." Ei se tule itsestään ulos itse saatanasta, joka pitelee kiinni meidän mielestämme. Se henkilö joka kysyy sen "onko kaikki hyvin" on kuin itse joku jumala, joka vapauttaa sinun sisällä asuvan saatanan tai korkeintaan demonin ja pystyt paljon helpommin ja vapaammin puhumaan asioista.

JA jonka jälkeen pystyt taas yhä enemmän ja enemmän olemaan oma itsesi!

Muistakaa ihmiset, jokainen meistä on se oma itsensä, ihan sillä tavalla kuin haluaa. Jokainen on jollain tavalla kaunis ja arvokas, joten älkää antako pienen erilaisuuden herjauttaa tätä kokokuvaa, jota tämä ihminen on!

Rakastakaa kaikkia, niin kuin he olisivat perhettäsi, olkaa heille rehellisiä ja uskollisia. Uskon että tällä tavalla jokainen meistä kokee sen että kuuluu tähän maailmaan!

Koska jos tänne on syntynyt niin miksi on pitänyt syntyä sillä tavalla että jokainen hylkii ja paheksuu sinua ja vihaa sinua koska olet erilainen?? <--- Niimpä. Siinä on jokaiselle kysymys, jota kannattaa hetki pohtia päässä.

Noh mutta minä olen nyt tässä taas vähän avannut itseäni ja paasannut teille! :D mutta tämä olkoon kysymysmerkki jokaisen omassa pääkopassa.

 

Enivei, ihanaa viikkoa kaikille ja kiitos jo etukäteen ja kumarrus sitten jälkikäteen! Peace Out!

Jopas on tullut pientä taukoa tähän kirjoittamiseen, mutta kun kesä tulossa ja töitäkin on niin ei sitä kaikkea kerkeä aina tekemään. :) Saataisiin vielä se aurinko ja kunnon lämpimät ilmat nii voila!
Olen tässä nyt yrittäny myös metsästää jostain suunnalta halpoja rullaluistimia, koska olis niin mahtava kesä illassa käydä vähän luistelemassa, samalla kun ilta aurinko lämmittää mukavasti. :)

Anyway, positiivisistä asioista vitutukseen... "Koska ennen on ollut näin niin sen kyllä tulevaisuudessakin pitäisi olla näin." Oikeasti, kenen ajatusmaailma kattaa tuon lauseen aivan jokaiseen asiaan? Jos ennen vanhaan on homous on ollut sairaus, nii miksi se pitäisi olla tälläkin hetkellä, kun tämä maailma nyt sattumoisin on kehittynyt jne.

Suomessa tällä hetkellä on uutisoitu Siperian puutiaisesta, joka levittää vaarallista aivokuumetta, johon ei ole tyyliin minkäänlaista parannuskeinoa, paitsi rokote. Suurin osa ei käy ottamassa tätä rokotetta, en myöskään siis ole varma otetaanko se ennen vai jälkeen :D mutta kuitenkin, tällainen pyörii nyt uutisissa, mutta eih..jotkut ihmiset kuitenkin jaksavat silti riehua, kuinka avioliitto on miehen ja naisen välinen ja koska raamatussa niin sanotaan, silloin sen täytyy olla näin.

Joo kyllä, raamatussa voidaan niin sanoa, mut come on! avatkaa mieltänne sen verran että nyt on vuosi 2015 ja enään ei eletä raamatun aikoja. Ja ei, minä en kiellä tai halveksu sitä, jos joku raamatun mukaan elää, mutta kun siihen sivuun voisi päivittää tämän homous asian, ja katsoa sitä asiaa vähän tarkemmin, että onko se sitten niin kamalaa. Emme "mekään" kirjoita omaa raamattua jossa heterot poltetaan juhannuskokossa joka vuosi tai kivitetä hengiltä. Ei asian pitäisi olla näin vaikeaa "tasa-arvoisessa" maassa.

Entä jos ihmisen, joka lukee raamattua, elää liikaa tässä maailman suurimmassa satukirjassa (Anteeksi jo etukäteen tuo ilmaisu) niin jos hänen lapsi tai lapsenlapsi on homoseksuaali? Tekeekö hän tälle ihmiselle jotain, kuten salaa pimeällä polttaa hänet saunan takana? Epäilen vahvasti että ei, mutta hän ei luultavasti tahdo enää koskaan nähdä tätä ihmistä joka on väärin, koska hän on silti se sama lapsi tai lapsenlapsi, joka on pyytänyt apua ja nauranut samassa tilassa.

Jotenki nyt vähän hyppii tää mun aihe ja tuntuu jotenkin vaikealta lukea tai kirjottaa tätä, mutta toivottavasti tästä jotain selkoa saa. :D

Minun mielestäni, jos asian kanssa ei voi tulla täysin toimeen, niin ihmisen voi kuitenki hyväksyä sellaisenaan kuin hän on. MUTTA asioita voi rajata tämän ihmisen kanssa jollain tavalla. Jos esimerkkinä ei halua kuulla seksuaalivähemmistöistä tai muista tämän sortin asioista, niin asian voi ottaa puheeksi ja sanoa että "anteeksi en ole ihan sinut tämän asian suhteen, niin voitaisiinko näistä asioista olla puhumatta suvun ja muiden kesken, kun olemme samassa tilassa" <---- Tämä minun mielestäni on aivan ymmärrettävää, mutta kunhan edes sen ihmisen kanssa joka on homoseksuaali, niin voisi kuitenki olla ja jutella muista maailman asioista.

 

Nyt täytyy jo vähän alkaa lopettelemaan tätä tekstiä, ettei mene ihan yli hilseen :D Anyway, koitan nyt kirjoittaa vähän useammin tänne ja jos joskus saisin VIHDOIN tehtyä jonkin näköistä kuva postausta niin ai että! x)

Kiitos jo etukäteen ja kumarrus sitten jälkikäteen! =) Peace out!

https://www.youtube.com/watch?v=_Th3cXXZJN0 <--- Sopii oikein hyvin tämän päivän säätilaan! ;D

Good morning!

On nyt tässä ollut viikon tauko kirjoittamisesta, koska ajattelin vähän pitää taukoa ettei ihan heti kyllästy tähän touhuun. :D Tällä kertaa ei ole niinkään mitään varsinaista aihetta mistä kirjottaa, mut aina sitä jotain on. Elikkä mitähän sitä?

No tuota lunta tuolla ulkona alkaa olemaan taas ihan tarpeeksi, koska kohta on pääsiäinen ja pitäisi autoon vaihtaa kesärenkaat. No ehkä katotaa niiden vaihtamista sitten tuossa vappuna, jos tuo lumen tulo vaikka stoppais jossain vaiheessa.. Mut onneks tällaset lumisade päivät voi oikein mielellään istuskella kotona ja katsoa sarjoja ja leffoja koneelta ja pelata vähän LoLia ja Diabloa!

Oon nyt tässä viime päivät netflixistä katsellut "How i met your mother" nimistä tv-sarjaa, pyörii telkkarissa nimellä "Ensisilmäyksellä" <--- Mua on aina häirinnyt ihan hirveesti suomennokset en tiiä miksi, koska onhan se totta että ei se niin hyvältä kuulostaisi suomessa "Seuraavaksi alkaa "kuinka tapasin äitisi/äitinne" mut silti se pistää ihan hirveästi silmään :D toinen on "My name is Earl" = "kovan onnen kundi"

Kuitenki himymiä olen nyt katsonut ja tuota pakko myöntää että ei ole ensimmäinen kerta kun katson tuota sarjaa. Voin sanoa että välillä toisella näytöllä tai pelin taustalla pyörii himym ja pystyn etenemään jakson kerrallaan pelkästään kuulemmalla vuorosanat, sen verran monta kertaa tullut katsottua nuo 9 kautta tuosta sarjasta. Toinen on myös Frendit mitä pystyy pelkällä korvalla seuraamaan ja tietämään mitä tapahtuu.

HIMYM käsittelee Ted nimisen miehen elämää New Yorkissa ja kuinka hän käy läpi kaikenlaista löytääkseen itselleen vaimon ja hän kertoo tuota tarinaa hänen lapsilleen että kuinka se tapasi niiden äidin. Todella hyvä sarja, itkua naurua vihaa..kaikkia tunteita herättelee tuo sarja, aivan kuin frenditkin.

American Horror Story ja The Walking Dead on myös mitä olen seuraillut tässä viime aikoina, todella todella TODELLA hyviä sarjoja nuokin. Harmi vaan että Netflixissä ei ole kuin 3 kautta näistä, MUTTA kaverini kertoi sellaisen ilmaisen ohjelman joka on melkein samanlainen kuin netflix. Sen niminen ohjelma kuin "Popcorn time." En ole vielä kokeillut kuinka se toimii, mutta kuulemma siellä on kaikki kaudet The Walking Deadista. Pitäisi saada aikaseksi viimeistellä nuokin sarjat ja alkaa etsimään taas uutta sarjaa mitä olisi mielenkiintoista seurata.

Pääsiäinen tulossa ja samalla myös töistä viikonloppu vapaa ELI 4 päivän vapaat! Mutta sehän hujahtaa niin ettei kissaa kerkeä sanoa. Mutta kuitenki aion nauttia!

Ajattelin jossain vaiheessa, kun vaan saa aikaseksi ottaa kuvia, niin tehdä vähän kämppä postausta, että minkälaisessa luukussa sitä asustellaan.

No mutta ei muuta kuin kiitos ja muna rikasta pääsiäistä kaikille jo etukäteen ;) ja kumarrus sitten jälkikäteen! Peace out!

P.s. Aamu jumitus on edelleen päällä nii jos teksti vaikuttaa siltä että hypitään asioista toiseen ja vähän sekavaa, niin ei hätää, minä vasta heräilen tähän päivään! :D

Viiniä lipittävä, pinkkiin pukeutuva, ääntä muuttava sekä naisellinen olemus. Kun kuulee sanan homo, ajatellaan suurinpiirtein ensimmäisenä nuo asiat, lisäksi lisätään sinne se pikkusormen heiluttelu. Kun taas kuulee sanan lesbo, ensimmäiseksi ajatellaan että tällainen ihminen ajaa rekalla ja pukeutuu miesten ryysyihin ja tyyliin on todella härskii ja miehekäs. Trans-ihmisistä en ole kuullut stereotypioita, mutta ahdasmielisimmät varmaan ajattelevat että "Ajattele, se on trans-ihminen, sillä on 4 sukupuolielintä ja rintoja ainakin 8 kappaletta. yms yms blaa blaa." <-- tämä siis oli vain esimerkki, joka kuvastuu raivona mun päähäni.

Jokainen tarvitsisi yhden homon, lesbon, biseksuaalin ja trans-ihmisen kaverikseen. Näkisivät asian oikeat puolet, kuten esimerkkinä minä. Pidän joo tiukkoja farkkuja ja tyylikkäitä paitoja, mutta olen melkein kalju, juon olutta jos olen viettämässä iltaa ja teen muuta mitä perus mies joka luokitellaan "porsaaksi" :D Ja on olemassa lesboja, jotka ovat kauniita (okei kaikki ihmiset ovat jollain tavalla kauniita), hoikkia, way out of your league, ja kun kuulevat hänen olevan kiinnostunut tytöistä niin maailma romahtaa :OOO "mut eihän sulla ole rekkaa" uuarghh :D Antakaa sen rekan olla!

Mut ei nyt paneuduta tuohon rekka asiaan kokonaan (Sori mulla pyörii vaan nyt päässä sami hedbergin sketsi aiheesta lesbot.)

 

Sitten on tämä asia, kun miehillä on homo kaveri, ajatellaan "apua hyi, entä jos se yrittää iskeä ja kopeloida." Voin kertoa että jos vastaan tulee heteromies, niin joo tottakai katsotaan että ompas komea, mutta emme me tule periskooppi ojossa vinkumaan seksiä. Meillä on se "tutka." Mutta sitten taas naiset ajattelevat, että homo miehet on niin ihania ja parhaita, koska me emme ole kourimassa heitä ja jotain muuta uknow. O_o

Mutta meneekö se sitten toisinpäin naisilla? Varmaankin, kaveri on lesbo, niin "iiik, se yrittää syödä mut"?? who knows, mä en ole niin hirveenä tästä kuullut mitään, mutta voi se olla. Ja sitten taas tässä tapauksessa miehistä on todella siistiä kun lesbot kuhertelevat.

 

Joka asiassahan on stereotypiat. Vai onko? eiköhän. Mummo ja pappa = automaattisesti päälle 80 vuotiaita, jotka eivät voi enää kunnolla itse kävellä. Tiedän jopa 45 vuotiaita jotka ovat mummuja.

Mutta arvatkaapa ajatteleeko ihmiset että vanhat ihmiset ovat seksuaalivähemmistöjä tai sukupuolivähemmistöjä? No ei, tai suurin osa ei varmaankaan. Koska tämähän on tällainen nuorten villitys, että kaikkea on kokeiltava. Mutta toisaalta vanhemmat ihmiset jotka ovat homoja, niin heidän nuoruudessaan ei varmaan oikein voinut sitä kaapin ovea avata, koska sairaudeksihan se luokiteltiin joskus.

 

Olikohan vielä muuta? Tänään lyö pää niin tyhjää, että kun aloin kirjoittamaan tätä, ei mulla ollut edes aihetta ja ei oikeen saa puettua mitään sanoiksi. Maanantai?

No mutta tämä päivä vielä töitä ja sitten on parin päivän vapaat, niin voi rauhassa ajatella ja rentoutua :) Koitan vapailla päivittää tätä, mutta jos en jaksa tai muista niin viimeistään sitten viikonloppuna :P

Jos ajatuksia herätti tai mielestänne en kaikkea tuonut ilmi stereotypioista, olkaa hyvä ja kommentoikaa =) Kiitos jo etukäteen ja kumarrus sitten jälkikäteen. Peace out!

Hyvää sunnuntaita kaikille! Ei kyllä malta odottaa, että pääsee töistä kotio, kun olen tässä pelaillut Diablo 3:sta nyt muutaman päivän ja kävin sitten yks päivä ostamassa lisäosan: reaper of soulsin, hitto se on kyl hyvä!

Noh mutta itse asiaan. Viime postauksessa avasin teille vähän ovia elämääni, mutta en liikaa. Eihän sitä nyt kaikkea kuitenkaa julki passaa tuoda ;) Mutta kuitenkin ovien availu on ollut tuttua hommaa jo ennestään, kun piti niin sanotusti tulla ihmisille ulos kaapista. Helppoahan se ei kaikille ole, ystäville ja kavereille on ehkä paljon helpompaa kertoa, kuin omalle perheelle ja sukulaisille. Muistan kuinka päätin pienessä viini humalassa kertoa muutamalle kaverilleni ensin ja yhden vastaus oli kutakuinkin: "No oonhan minä jo sen melkeen koko ajan arvannu" joten eipä mitään suurempia paineita ollut kavereille kertoa tästä. :D

Lähinnä ajatus siitä, kuinka täysin random ihmiset esimerkiksi baareissa tai ihan sama missä, mutta yleensä humala tilassa saisivat tietää ja mitä siitä seuraisi, pelotti aluksi. Mutta kun kaverit ja ystävät olivat tukemassa ja vierellä nii eipä siinä sit mitään hätää ollut.

Vanhemmilleni oli hiukan vaikeaa kertoa, koska emme muutenkaan yleensä puhu tai puhuneet tällaisista asioista niin avoimesti tai ylipäätään oikeen mistään. Aloin harkita kertomista silloin kun tutustuin nykyiseen ukkooni ja olin päättänyt muuttaa hänen luokseen vanhempien luota. Aloitin vihjailun aikaisessa vaiheessa "Meen yöksi taas tuonne "kaverin" luokse" ja jossain vaiheessa sanoin "Muutan "kaverin" luokse sen pieneen yksiöön niin helpottuu vuokran maksu yms, nukun varmaan sohvalla."

Noh sitten tuli aika kun muutin sinne = otin vain vaatteet mukaani :D Äidille sanoin sitten että: "Pitäs sanoa yks juttu ja se liittyy tähän kun seurustelen"

No hän totesi siihen: "Liittyykö se tähän poikaan" eli äiti oli jo alkanut aavistella asioita itse joten se helpotti tilannetta. Lopuksi hän sanoi kuitenki että minun elämänihä tämä on että omat päätökseni teen yms.

Isukki olikin vähän vaikeampi tapaus. Kerroin hänelle kuinka seurustelen ja aloin mennä yhä vaikeammaksi. Totesin lopulta että kun se ei ole tyttö vaan poika kenen kanssa seurustelen, että älä nyt järkyty. Tottakai hän järkyttyi ja aluksi emme oikein puhuneet siinä mitään ja oli vähän kiusallista, mutta jo seuraavana päivän tuli soitto että rakastavat edelleen samalla tavalla kuin ennenkin. :)

Vaikka kuinka vaikeaa se onkin kertoa läheisille ihmisille asiasta, se kannattaa. Saa ison kiven vieritettyä pois sydämmeltä ja olla paljon vapaampi. Nykyään minulle on ihan sama kuka saa tietää, ei ole heidän elämänsä ja jotka sen ottavat järkytyksenä, niin sitten ottavat. He eivät menetä siinä minua, ennemminki he menettävät itsestään ison osan jos alkavat käyttäytyä lapsellisesti.

On monia asioita joihin suhtaudutaan vääräällä tavalla, kaikelle täytyy antaa mahdollisuus, koska jos negatiivista palautetta saa jatkuvasti, se kyllä näkyy sitten jälkeen päin.

Tässäpä tätä asiaa taas tulikin, lisää sitten ensi kerralla :) Kiitos jo etukäteen ja kumarrus sitten jälkikäteen. Peace out!